Ehkä-tuotannon yleisötyöntekijä-kirjoittaja Heidi Horila seurasi syys-lokakuussa Anna Torkkelin ja työryhmän uuden teoksen Bliss valmistumista. Syyskuun lopussa Horila haastatteli Torkkelia ja työryhmää – Mira Kautto, Tuija Lappalainen, Kristian Palmu, Marika Peura, Johanna Porola ja Piia Rinne – ja kirjoitti keskustelun pohjalta jutun. Ehkä-tuotannon osatuottama teos kantaesitetään Kiasma-teatterissa, Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä keskiviikkona 29.10.2025.
Elämän ihmeitä jäljittämässä
Koreografi Anna Torkkel on vuodesta 2012 ja teoksestaan Heart piece asti kehittänyt omaa musiikkiin tanssimisen praktiikkaa, sekä soolo-, että ryhmäteoksia toteuttaen. Rakkaus tanssiin ja musiikkiin tanssimiseen löytyi Torkkelille jo varhain.
Nyt Torkkel työstää Nykytaidetila Kutomolla työryhmineen teosta Bliss, jonka kantaesitys nähdään Kiasma-teatterissa 29.10. Teoksessa ollaan elämän ja olemassaolon ihmeiden äärellä, syvennytään nyt-hetkisyyteen ja sille herkistymiseen.
Bliss voi tarkoittaa autuutta, hurmosta, ihanuutta.
-Teos lähtee ajatuksesta elämän ja tanssin ihmeellisyydestä ja jokapäiväisen olemassaolon riemusta. Siihen kuuluvat kohotettujen hetkien lisäksi myös synkemmät ja tummemmat puolet, Torkkel kuvailee.
Tanssijat Mira Kautto, Tuija Lappalainen ja Marika Peura tanssivat teoksessa Johanna Porolan äänisuunnittelun ja musiikin kanssa. Piia Rinne ja Kristian Palmu vastaavat puku-, lavastus- ja valosuunnittelusta. Työryhmässä on ollut mukana myös Ehkä-tuotannon kotidramaturgi Even Minn. Suunnittelijakolmikon kanssa toteutettiin myös Torkkelin edellinen, Ray of light -sooloteos vuonna 2023. Torkkel kertoo halunneensa jatkaa suunnittelijoiden kanssa niitä löydöksiä, joiden äärelle Ray of lightissa päästiin. Silloin tutkittiin, miten tanssi voisi syntyä ja tapahtua myös valon tai puvun kanssa, samalla tavalla vaikuttuen kuin suhteessa musiikkiin.
Teos toteutettiin äänen ja valon osalta täysin livenä, joka oli tekijöidensä mukaan hieno kokeilu.
-Siihen sisältyi kuitenkin riskejä ja kaaoselementtejä, ja nyt suunnittelun osaset ovat pitkälti lukkoon lyötyjä, Torkkel ja Porola toteavat.
Kysymys tanssin mahdollisuudesta laajeta entisestään on edelleen keskiössä.
Näkemässäni läpimenossa äänimaisema koostuu erilaisista biiteistä joiden päälle ja lomaan rakentuu monenlaisia äänikollaaseja. Johanna Porola kertoo lähteneensä rakentamaan teoksen ääniä Torkkelin kehysidean mukaan, joka perustuu sykliseen kiertoon, kuten vuoden- tai vuorokaudenaikoihin.
-Soitin ja äänitin paljon erilaisia livesoittimia, esimerkiksi pillejä ja rakentamaani daksofonia, ja siellä on myös muun muassa analogisia syntikoita. Minulle tyypillinen toisteinen sampleluuppien käyttö on edelleen vahvasti mukana, mutta nykyään soitan pitkiäkin sävelkulkuja livenä suoraan nauhalle.
Kristian Palmu puolestaan kertoo, että valosuunnittelun osalta teokseen on luvassa ainakin jonkinlainen vaikuttava pilvi, joka koostuu valosta ja savusta. Hän ei aio piilottaa valosuunnittelun tekniikkaa, vaan temppujen taustat saavat olla esillä.
-Esimerkiksi valonheittimet kankaan takana, jonka läpi valo heijastuu, saavat näkyä.
Palmu uskoo, että ensi vuoden keväällä myös Turun kaupunginteatterissa nähtävän Blissin suunnittelu uppoaa teatterin pienelle näyttämölle hyvin.
Torkkel kertoo, että Blissin rakennetta on työstetty vuoden ja päivän vaiheita tai elämän eri kausia ajatellen. Koreografista työskentelyä ohjaa ajatus tanssijan olomuodon muutoksesta, mahdollisuudesta muuntua hetkessä toiseksi.
-Se voi olla kokemuksellista tai ihan silminnähtävää.
Osaltaan tämä toteutuu myös Piia Rinteen pukusuunnittelussa. Jokaiselle tanssijalle on suunniteltu oma puvustuksellinen dramaturgiansa.
Tanssijoiden yllä nähdään myös asukokonaisuuksien osia aiemmista teoksista, joihin Rinne on tehnyt pukusuunnittelua, muun muassa Torkkelin Vanitaksesta (2015) ja tanssitaiteilija Anna Mustosen Eros -teoksesta (2022).
-Ajattelen, että vaatteet eivät kuulu jollekin tietylle teokselle, vaan niitä voi kierrättää ja yhdistellä ja hyödyntää uudestaan. Ehkä tässä toteutuu myös puvustuksen kautta se olomuodon muutoksen ajatus, Rinne pohtii.
Tanssijakolmikko työskentelee ensi kertaa yhdessä, vaikka Kautolla on kokemusta Torkkelin kanssa työskentelystä jo pidemmältä ajalta. Keskellä harjoitusprosessia tanssijat tutkivat ja möyhivät teoksen eri elementtien ja musiikillisten osien keskellä omaa tanssiaan.
-On tilaa myös käsitellä omia kysymyksiä, joita musiikkiin tanssimiseen liittyy. Työskentelyssä on näkökulmia, jotka menevät tietyllä tapaa yksiin oman koreografisen ajatteluni kanssa, Tuija Lappalainen pohtii.
Kautto kokee, että musiikkiin tanssimisen praktiikka vaatii paljon keskittymistä. Pidempi yhteistyö Torkkelin kanssa on myös synnyttänyt luottamusta, joka tukee työskentelyn syventymistä ja laajenemista.
-Uudet asiat ja ihmiset ruokkivat ja vievät niin ikään eteenpäin omaa tekemistä. Kun työskentelee itselle tuttujen kysymysten kanssa, ne saattavat hämärtyä.
Marika Peuralle, jonka tausta on katu- ja klubitanssikulttuurissa, musiikkiin tanssiminen on ollut alusta asti tanssin lähtökohta. Korkeakoulutasolla koreografiksi opiskellessaan Peura keskittyi ymmärtämään näyttämöä tanssin kontekstina, jossa kysymys tanssimisesta ei välttämättä ole keskiössä. Nykykoreografiasta avautui maailma ja työkaluja, joilla käsitellä erilaisia ja kiinnostavia ruumiin, liikkeen ja maailmasuhteen välisiä kysymyksiä.
-On nautinnollista, kun nyt saa luvan kanssa tanssia kuunnellen sitä musaa ja heittäytyä ja antautua sille yhdessä muiden kanssa.
HEIDI HORILA
13.10.2025
Kiasma-teatterissa 29.10.2025 kantaesitettävä Bliss on osa Nykytaiteen museo Kiasman Kivi, paperi, sakset -kokoelmanäyttelyn esitysohjelmistoa.
Kuvat: Hertta Kiiski
Heidi Horila: Tracing the wonders of life
Heidi Horila, Ehkä-production’s audience engagement person and writer, followed the completion of Anna Torkkel and the working group’s new work, Bliss, in September and October. At the end of September, Horila interviewed Torkkel and the working group – Mira Kautto, Tuija Lappalainen, Kristian Palmu, Marika Peura, Johanna Porola, and Piia Rinne – and wrote an article based on the discussion. The work, co-produced by Ehkä, will premiere at the Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma in Helsinki on Wednesday, October 29, 2025. Below is a summary of the article in English.
Tracing the wonders of life
Choreographer Anna Torkkel’s new piece, Bliss, created together with the working group, is based on her choreographic practice of dancing to music and surrendering to the present moment. In Bliss, the group traces the wonders of life — not only in its elevated moments, but also in its darker tones and shades.
Torkkel previously collaborated with sound designer Johanna Porola and costume, lighting, and set designers Piia Rinne and Kristian Palmu in the solo work Ray of light (2023). Bliss is a continuum of this collaboration and the observations that were made then.
— We wanted to explore whether dance could expand even further, and whether it could form a relationship with light and costume similar to the one it has with music. My choreographic thinking is also guided by the idea of transformation, the possibility for a dancer to become something else in a moment, Torkkel says.
Dancers Mira Kautto, Tuija Lappalainen, and Marika Peura are seen on stage, dancing to music through shifting atmospheres.
HEIDI HORILA
13.10.2025
Bliss, premiering at the Kiasma Theatre on 29.10.2025, is part of the Museum of Contemporary Art Kiasma’s Rock, Paper, Scissors exhibition programme.
Photos: Hertta Kiiski