Ehkä-tuotannon yleisötyöntekijä-kirjoittaja Heidi Horila on seurannut alkuvuodesta tanssitaiteilija Sointu Sarasteen sooloteoksen Us who glow in the dark valmistumista Nykytaidetila Kutomon residenssissä. Helmikuussa Horila haastatteli Sarastetta ja työryhmää ja kirjoitti keskustelun pohjalta jutun. Ehkä-tuotannon osatuottama teos kantaesitetään Nykytaidetila Kutomolla perjantaina 13.3.2026.
Us who glow in the dark kuratoitiin Ehkä-tuotannon ohjelmistoon vuoden 2025 avoimen haun Nuori tekijä -kategoriassa, jonka tavoitteena on avata nuorille taiteentekijöille väylä ammattikenttään tutustumiseen.
Teoksen työryhmään kuuluvat Sointu Saraste, pukusuunnittelija Meri Craig, valo- ja tilasuunnittelija Aju Jurvanen, äänisuunnittelija Sarah Kivi, mentori Karolina Ginman, tuotannollinen tuki Tommi Kokkonen sekä Ehkän kotidramaturgi Even Minn.
Briefly in English below!
Keijun olemuksesta on moneksi
Ehkä-tuotannon Nuoren tekijän Sointu Sarasteen teoksessa Us who glow in the dark keijut saavat näyttää myös aggressiota.
Sointu Saraste tanssii liihottaen Kutomon ykkösstudiossa, käyttäen tilaa lennokkaasti hyväkseen. Liikekielessä on baletista tuttuja hyppyjä, arabeskeja ja erilaisia käsien asentoja. Vähitellen ilmaisu muuttuu kulmikkaammaksi, sähäkämmäksi, mennen jonnekin tummempaan paikkaan.
Tuntuu kuin Sarasteen hahmo kokisi metamorfoosia silmieni edessä.
-Tässä teoksessa muunnun ihmisestä keijuksi, etsin sitä keijun olemusta, Saraste kertoo.
Viime vuonna Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen maisteriksi valmistunut 27-vuotias Saraste tutki kirjallisessa opinnäytteessään söpöyden ja hirviömäisyyden suhdetta. Teemat olivat lähtöisin Sarasteen omista kokemuksista, siitä miten muiden katse määrittelee ja lokeroi.
Saraste kertoo joutuvansa useasti kuulemaan tiettyjä kommentteja ja oletuksia ulkonäköönsä liittyen.
-Minulle on aina sanottu, että olenpa söpö ja suloinen. Siihenhän liittyy valtaa, sellaista pienentämistä. Söpöys ehdottaa heikkoutta ja vaarattomuutta.
Söpön tytön kuvaan ei sovi myöskään vahvojen tunteiden, esimerkiksi aggression ilmaiseminen. Toisaalta Sarasteen mielestä vastakkaiset asiat, kuten söpöys ja hirviömäisyys, alkavat helposti lähestyä toisiaan, kun niihin liittyviä piirteitä liioitellaan.
-Suloinen voi muuttua pelottavaksi ja toisin päin. Jos ajattelee jotain Hello Kitty-hahmoa, valtavine tyhjine silmineen ja tumppukäsineen, niin onhan siinä myös jotain tosi groteskia.
-Tai jos katsoo perhosta kaukaa, on se tosi kaunis, mutta läheltä katsottuna erottuvat kärsä ja muut aika ilkeän näköiset ulokkeet, pukusuunnittelija Meri Craig jatkaa.
Nykyviihteessä ja populaarikuvastossa myös keijut on typistetty palvelemaan tietynlaista seksikkään feminiinistä mielikuvaa. Keijut nähdään viehkoina ja sievinä olentoina, jotka saduissakin ovat hyväntahtoisia ja haluavat käyttää taikavoimiaan ihmisten hyväksi.
Mytologioissa ja vanhoissa taruissa keijut ovat paljon monimuotoisempia sekä olemukseltaan että luonteeltaan. Ne ovat yhteydessä luontoon ja kuolemaan, elävät maan alla. Ne pysyttelevät enimmäkseen erossa ihmisistä, mutta ilmaantuvat lähistölle, jos haluavat ihmisiltä jotain.
Keijut voivat jekuttaa ja kiusata ihmisiä, viedä jopa vauvoja, joita kutsutaan vaihdokkaiksi.
-Pikku hiljaa kuva keijuista on muuttunut vaarattomampaan suuntaan. Disneyn alkuperäisessä tarinassa Helinä-keiju haluaa tapattaa Leenan mustasukkaisuudessaan, mutta myöhemmin Helinää on pehmennetty sellaiseksi hiukan nenäkkääksi ja tomeraksi hahmoksi, Saraste miettii.
Us who glow in the dark -teoksessa Saraste ja työryhmä haluavat ravistella tätä mielikuvaa sekä keijujen että tytöksi kasvatettujen näkökulmasta. Saraste puhuu tyttöaggressiosta, sen löytämisestä ja sille antautumisesta.
Pukusuunnittelija Meri Craig on suunnitellut Sarasteelle asun, jossa sekä söpöys että hirviömäisyys kohtaavat, mutta villiys ja estottomuus ovat samaan aikaan mahdollisia.
-Halusin tehdä asusta sellaisen arkipäiväisen, jätin fantasiaelementit pois. Asun värimaailma on tumma ja pussihousuissa on leikkisyyttä. Siipien olemusta mietitään vielä. Toistaiseksi niissä on sellainen luonnonläheinen värimaailma ja tekstuuri, Craig kertoo.
Vaikka Sarasteen tulokulma keijuuteen on dualistinen, ja hän ajattelee siinä vastakkaisuuksien kohtaamista, tila- ja valosuunnittelija Aju Jurvanen näkee teoksessa ilmenevän keijun hahmon enemmän hybridinä erilaisista ominaisuuksista.
-Ajattelen valosuunnittelun kannalta teoksen tunnelmaa, miten aggressiolle annetaan tässä tilaa ja miten se puhuttelee.
Saraste haluaa myös tehdä kunniaa taiteen traditioille ja omalle henkilökohtaisen tanssijan polun kehkeytymiselle osana sitä. Hänellä on pitkä historia baletin parissa. Baletin liikekieli on teoksessa mukana, sillä Saraste kokee sen vahvana kytköksenä keijujen liikkeeseen ja niiden taianomaiseen fantastiseen maailmaan.
-Baletissa on iloa, kauneutta ja keveyttä. Se on minulle yksi tapa tutkia keijun olemusta ja se antaa minun myös reflektoida omaa balettitaustaani ja kasvamistani tyttönä sen parissa.
Muuten teoksen hieman salaperäistä ja melankolistakin tunnelmaa luodaan äänisuunnittelija Sarah Kiven äänimaailmalla.
-Kontrastit syntyvät vahvojen bassotaajuuksien ja toisaalta kepeiden ja heleiden elementtien yhdistämisellä, Saraste kertoo.
HEIDI HORILA
17.2.2026
Kuva: Aino Kontinen
Heidi Horila: Sointu Saraste: Us who glow in the dark
Heidi Horila, Ehkä-production’s audience engagement person and writer, has been following the completion of dance artist Sointu Saraste’s solo work Us who glow in the dark at the residency in Contemporary Art Space Kutomo since the beginning of the year. In February, Horila interviewed Saraste and the working group and wrote an article based on the discussion. The performance, co-produced by Ehkä, will premiere at the Contemporary Art Space Kutomo on Friday, March 13, 2026.
The solo work Us who glow in the dark was curated into Ehkä-production’s program under the Young Maker category through the 2025 open call, which aims to open up a pathway for young artists to become acquainted with the professional field.
The working group includes Sointu Saraste, costume designer Meri Craig, lighting and space designer Aju Jurvanen, sound designer Sarah Kivi, mentor Karolina Ginman, production support Tommi Kokkonen, and Ehkä’s house dramaturg Even Minn.
Exploring the complex nature of fairies in Young Maker’s work
Ehkä production’s Young maker, Sointu Saraste, explores the essence and mythology of fairies in her solo work, Us who glow in the dark. The work is based on her written thesis from the University of the Arts, Theatre Academy, in which she examined the relationship between cuteness and monstrosity. Saraste graduated with a Master of Arts in Dance Performance last year.
Saraste is also interested in representing girls’ aggression. She says she has often been told certain things about her appearance.
-People always said that I’m so cute and endearing. The use of those words is connected with power and diminishing. Cuteness suggests weakness and harmlessness.
Nowadays, popular culture often portrays fairies as sexy, feminine creatures who are kind-hearted and exist to serve humans. In mythology, however, this is quite the opposite.
Fairies may play tricks on humans and even take their babies.
-Disney started to soften the image of fairies at some point. In fact, they exist between life and death, and live underground.
Saraste and her working group, costume designer Meri Craig, lighting and space designer Aju Jurvanen, and sound designer Sarah Kivi, want to shake and challenge this softened image and bring forward different sides of fairies, including girl aggression.
They also want to honor artistic traditions such as ballet, with which Saraste has a long history.
-It has a lot of joy and beauty, and it gives me the chance to reflect on the essence of fairies and my own growth as a girl, Saraste concludes.
HEIDI HORILA
17.2.2026
Photo: Aino Kontinen