Ehkä-tuotannon yleisötyöntekijä-kirjoittaja Heidi Horila on seurannut koreografi Tuija Lappalaisen uuden näyttämöteoksen, Nowhere is left untouched by its dark presence, valmistumista Nykytaidetila Kutomon residenssissä alkusyksystä 2026. Syyskuussa Horila haastatteli Lappalaista ja työryhmää ja kirjoitti keskustelun pohjalta alla olevan jutun. Ehkä-tuotannon osatuottama teos kantaesitetään Nykytaidetila Kutomolla perjantaina 2.10.2026.
Teoksen työryhmään kuuluvat konseptin luoja, koreografi, ohjaaja, dramaturgi ja tilasuunnittelija Tuija Lappalainen, tanssijat Iiris Hilden, Maria Mäkelä ja tanssija-pukusuunnittelija Pauliina Sjöberg, äänisuunnittelija Johanna Porola, valosuunnittelija Luca Sirviö sekä Ehkän kotidramaturgi Even Minn.
Ruumiin halu tekee tilaa liikkeelle
Tanssijat Iiris Hildén, Maria Mäkelä ja Pauliina Sjöberg istuvat Nykytaidetila Kutomon lattialla eri asennoissa ja aukovat suitaan hitaaseen tahtiin. Vaikuttaa kuin suuaukkojen kautta energiaa virtaisi tai valuisi kehoista ulos ja sisään. Ohjaaja-koreografi Tuija Lappalainen huikkaa ohjeeksi tanssijoille, että koko kehon liikettä voi alkaa suunnata myös yläsuuntaan.
Tekeillä on Lappalaisen ohjaus Nowhere is left untouched by its dark presence, joka saa Ehkä-tuotannolla kantaesityksensä 2.10. Teoksen taustat ovat vuonna 2023 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen maisteriksi valmistuneen Lappalaisen tarpeessa käsitellä nykyisessä monitahoisesti kriisiytyneessä ajassa kokemuksellista ulottuvuutta hallitsemattoman ja käsittämättömän teemoista käsin.
-Tämä voi tarkoittaa kaikenlaisia asioita, joista syntyvä kompleksisuus liittyy juuri tähän hallitsemattoman ja käsittämättömän kokemukseen. Teos tarkastelee ruumiillisuutta näkökulmasta, jossa se jäsennetään erilaisten virtauksien ja toimijuuksien sekoittumisen paikkana, Lappalainen kertoo.
Lappalainen tutki samankaltaisia teemoja jo vuonna 2024 Barker-teatterilla, Turun vapaan taiteen näyttämöllä kantaesityksensä saaneessa HUM-teoksessa, jossa Maria Mäkelä niin ikään toimi tanssijana.
Nyt taustavaikuttimena teoksessa toimii ekofilosofi Timothy Mortonin dark ecology -teoria. Mortonin teoria kytkeytyy ilmastonmuutoksen aikakaudella elämisen filosofiseen ja yhteiskunnalliseen murrokseen. Morton, kuten posthumaani teoria yleisemmin, muun muassa ehdottaa, että ihminen on osa luontoa, eikä niin sanottua perinteistä jakoa näiden välille ole mielekästä tehdä.
Työskentely käsittämättömän ja hallitsemattoman äärellä tuo mukanaan myös kokemuksen vieraudesta suhteessa omaan ruumiiseen ja siinä vaikuttaviin voimiin. Lappalaisen ja työryhmän teos tutkiikin ruumiillista kokemusta tilanteessa, jossa ei voida täysin hallita tai ymmärtää niitä voimia, suhteita ja virtauksia, joiden keskellä ollaan.
Esimerkiksi Iiris Hildénille vierauden ajatus voi merkitä tietynlaista suuntausta tai mielentilaa.
-Ajattelen, että se on ikään kuin asento tai asenne missä voi olla, ja siitä voi purkautua ulos moninaisia asioita. Samalla siinä on meneillään jatkuvaa luopumisen ja vastaanottamisen prosessia jo jostain opitusta.
Nowhere is left untouched by its dark presencen dramaturgia rakentuu useiden kohtausaihioiden kautta, joihin sisältyy erilaisia tanssijoiden suorittamia liikkeellisiä tehtäviä. Keskeistä teoksen praktiikalle ja muovautumiselle on myös näkökulmien vaihtelu, joka liittyy osaltaan halun käsitteeseen.
Lappalainen on pohtinut, miten halu voi kumuloida toimijuutta. Nämä kysymykset ovat syntyneet osittain myös Lappalaisen oman tanssijuuden kokemuksesta, jossa tanssi syntyy muuta kuin älyllistä tai teknisesti toisteista reittiä.
Työryhmän kesken on tutkittu, mitä tapahtuu, jos antaa keholle tilaa liikkua ja ilmaista itseään miten se haluaa.
-Kyse on herkistymisestä niin sanotusti ruumiin halulle ja sille tilaa antaen, tavalla, jossa ruumiillisuus, liikkuminen ja ilmaisu tapahtuvat syntyvän liikkeen ja tapahtumallisuuden seuraamisen kautta, ennen tanssija-koreografin uraa kuvataiteilijaksi kouluttautunut Lappalainen kertoo.
Halun käsite jäsentyy tässä yhteydessä suhteessa filosofien Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin haluun, jotka määrittelevät sen jonain uutta luovana voimana tai virtauksena. Perinteisessä länsimaisessa ajattelussa halu on käsitetty ennemminkin puutteen kautta.
-Teoksen katsominen ja siitä nauttiminen ei kuitenkaan vaadi edellä mainittujen käsitteiden tai teorioiden tuntemista, Lappalainen painottaa.
Teoksessa tullaan näkemään sekä staattisempaa että liikkuvampaa liikelaatua, käyntiä erilaisissa rekistereissä ja ajallisuuksissa. Äänisuunnittelusta vastaa Johanna Porola ja valosuunnittelusta Luca Sirviö.
Energioiden ja voimien virtaavuus pohjaa myös työryhmän jakamaan ruumis-käsitykseen siitä, että ruumis ei ole jokin oma, suljettu yksikkönsä. Näyttämöllä tutkitaan lisäksi kuuman ja kylmän, märän ja kuivan suhteita toisiinsa, myös hikoilevaa ruumista.
-Ekokriisi jäsentyy olosuhteena johon olemme sekoittuneet. Se on hankausta suhteessamme ruumiiseen, ihmisyyteen ja luonnon käsitteeseen, tanssijat Maria Mäkelä ja myös teoksen pukusuunnittelijana toimiva Pauliina Sjöberg sanovat.
Nesteisyys myös konkretiana on läsnä. Sen kautta hylätään ajatus ruumiin ulkoisen ja sisäisen erittelystä. Mortonin ajattelua mukaillen, ruumis ei ole erillinen mistään ympäristöstään. Näyttämöllä tullaankin todennäköisesti myös näkemään nestettä omana materiaalinaan jossain muodossa.
Lappalaisen mukaan teoksen käsittelemät teemat ovat lopulta yhteydessä laajemmin tähän aikaan, jota määrittävät ekologiset, yhteiskunnalliset ja maailmanpoliittiset kriisit ja muutokset, joihin myös dark ecologyn ajattelu on kytkeytynyt.
-Tässä teoksessa, ja muutoinkin, tuntuu relevantilta käsitellä tätä aikaa ja olosuhdetta sellaisenaan, johon liittyy paljon ristiriitaisuutta. Juuri asioiden kerroksellisuuden, sotkuisuuden, yhteyksien ja kompleksisuuksien äärellähän tässä ollaan.
HEIDI HORILA