Ehkä-tuotannon yleisötyöntekijä-kirjoittaja Heidi Horila on seurannut koreografi Tuija Lappalaisen uuden näyttämöteoksen, Nowhere is left untouched by its dark presence, valmistumista Nykytaidetila Kutomon residenssissä alkusyksystä 2026. Syyskuussa Horila haastatteli Lappalaista ja työryhmää ja kirjoitti keskustelun pohjalta alla olevan jutun. Ehkä-tuotannon osatuottama teos kantaesitetään Nykytaidetila Kutomolla perjantaina 2.10.2026.
Teoksen työryhmään kuuluvat konseptin luoja, koreografi, ohjaaja, dramaturgi ja tilasuunnittelija Tuija Lappalainen, tanssijat Iiris Hilden, Maria Mäkelä ja tanssija-pukusuunnittelija Pauliina Sjöberg, äänisuunnittelija Johanna Porola, valosuunnittelija Luca Sirviö sekä Ehkän kotidramaturgi Even Minn.
In English below!
Ruumiin halu tekee tilaa liikkeelle
Tanssijat Iiris Hildén, Maria Mäkelä ja Pauliina Sjöberg istuvat Nykytaidetila Kutomon lattialla eri asennoissa ja aukovat suitaan hitaaseen tahtiin. Vaikuttaa kuin suuaukkojen kautta energiaa virtaisi tai valuisi kehoista ulos ja sisään. Ohjaaja-koreografi Tuija Lappalainen huikkaa ohjeeksi tanssijoille, että koko kehon liikettä voi alkaa suunnata myös yläsuuntaan.
Tekeillä on Lappalaisen ohjaus Nowhere is left untouched by its dark presence, joka saa Ehkä-tuotannolla kantaesityksensä 2.10. Teoksen taustat ovat vuonna 2023 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen maisteriksi valmistuneen Lappalaisen tarpeessa käsitellä nykyisessä monitahoisesti kriisiytyneessä ajassa kokemuksellista ulottuvuutta hallitsemattoman ja käsittämättömän teemoista käsin.
-Tämä voi tarkoittaa kaikenlaisia asioita, joista syntyvä kompleksisuus liittyy juuri tähän hallitsemattoman ja käsittämättömän kokemukseen. Teos tarkastelee ruumiillisuutta näkökulmasta, jossa se jäsennetään erilaisten virtauksien ja toimijuuksien sekoittumisen paikkana, Lappalainen kertoo.
Lappalainen tutki samankaltaisia teemoja jo vuonna 2024 Barker-teatterilla, Turun vapaan taiteen näyttämöllä kantaesityksensä saaneessa HUM-teoksessa, jossa Maria Mäkelä niin ikään toimi tanssijana.
Nyt taustavaikuttimena teoksessa toimii ekofilosofi Timothy Mortonin dark ecology -teoria. Mortonin teoria kytkeytyy ilmastonmuutoksen aikakaudella elämisen filosofiseen ja yhteiskunnalliseen murrokseen. Morton, kuten posthumaani teoria yleisemmin, muun muassa ehdottaa, että ihminen on osa luontoa, eikä niin sanottua perinteistä jakoa näiden välille ole mielekästä tehdä.
Työskentely käsittämättömän ja hallitsemattoman äärellä tuo mukanaan myös kokemuksen vieraudesta suhteessa omaan ruumiiseen ja siinä vaikuttaviin voimiin. Lappalaisen ja työryhmän teos tutkiikin ruumiillista kokemusta tilanteessa, jossa ei voida täysin hallita tai ymmärtää niitä voimia, suhteita ja virtauksia, joiden keskellä ollaan.
Esimerkiksi Iiris Hildénille vierauden ajatus voi merkitä tietynlaista suuntausta tai mielentilaa.
-Ajattelen, että se on ikään kuin asento tai asenne missä voi olla, ja siitä voi purkautua ulos moninaisia asioita. Samalla siinä on meneillään jatkuvaa luopumisen ja vastaanottamisen prosessia jo jostain opitusta.
Nowhere is left untouched by its dark presencen dramaturgia rakentuu useiden kohtausaihioiden kautta, joihin sisältyy erilaisia tanssijoiden suorittamia liikkeellisiä tehtäviä. Keskeistä teoksen praktiikalle ja muovautumiselle on myös näkökulmien vaihtelu, joka liittyy osaltaan halun käsitteeseen.
Lappalainen on pohtinut, miten halu voi kumuloida toimijuutta. Nämä kysymykset ovat syntyneet osittain myös Lappalaisen oman tanssijuuden kokemuksesta, jossa tanssi syntyy muuta kuin älyllistä tai teknisesti toisteista reittiä.
Työryhmän kesken on tutkittu, mitä tapahtuu, jos antaa keholle tilaa liikkua ja ilmaista itseään miten se haluaa.
-Kyse on herkistymisestä niin sanotusti ruumiin halulle ja sille tilaa antaen, tavalla, jossa ruumiillisuus, liikkuminen ja ilmaisu tapahtuvat syntyvän liikkeen ja tapahtumallisuuden seuraamisen kautta, ennen tanssija-koreografin uraa kuvataiteilijaksi kouluttautunut Lappalainen kertoo.
Halun käsite jäsentyy tässä yhteydessä suhteessa filosofien Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin haluun, jotka määrittelevät sen jonain uutta luovana voimana tai virtauksena. Perinteisessä länsimaisessa ajattelussa halu on käsitetty ennemminkin puutteen kautta.
-Teoksen katsominen ja siitä nauttiminen ei kuitenkaan vaadi edellä mainittujen käsitteiden tai teorioiden tuntemista, Lappalainen painottaa.
Teoksessa tullaan näkemään sekä staattisempaa että liikkuvampaa liikelaatua, käyntiä erilaisissa rekistereissä ja ajallisuuksissa. Äänisuunnittelusta vastaa Johanna Porola ja valosuunnittelusta Luca Sirviö.
Energioiden ja voimien virtaavuus pohjaa myös työryhmän jakamaan ruumis-käsitykseen siitä, että ruumis ei ole jokin oma, suljettu yksikkönsä. Näyttämöllä tutkitaan lisäksi kuuman ja kylmän, märän ja kuivan suhteita toisiinsa, myös hikoilevaa ruumista.
-Ekokriisi jäsentyy olosuhteena johon olemme sekoittuneet. Se on hankausta suhteessamme ruumiiseen, ihmisyyteen ja luonnon käsitteeseen, tanssijat Maria Mäkelä ja myös teoksen pukusuunnittelijana toimiva Pauliina Sjöberg sanovat.
Nesteisyys myös konkretiana on läsnä. Sen kautta hylätään ajatus ruumiin ulkoisen ja sisäisen erittelystä. Mortonin ajattelua mukaillen, ruumis ei ole erillinen mistään ympäristöstään. Näyttämöllä tullaankin todennäköisesti myös näkemään nestettä omana materiaalinaan jossain muodossa.
Lappalaisen mukaan teoksen käsittelemät teemat ovat lopulta yhteydessä laajemmin tähän aikaan, jota määrittävät ekologiset, yhteiskunnalliset ja maailmanpoliittiset kriisit ja muutokset, joihin myös dark ecologyn ajattelu on kytkeytynyt.
-Tässä teoksessa, ja muutoinkin, tuntuu relevantilta käsitellä tätä aikaa ja olosuhdetta sellaisenaan, johon liittyy paljon ristiriitaisuutta. Juuri asioiden kerroksellisuuden, sotkuisuuden, yhteyksien ja kompleksisuuksien äärellähän tässä ollaan.
HEIDI HORILA
Heidi Horila: Making space for the body’s desire
Heidi Horila, Ehkä-production’s audience engagement person and writer, has been following the creation of choreographer Tuija Lappalainen’s new stage work, Nowhere is left untouched by its dark presence, during a residency at Contemporary Art Space Kutomo in early fall 2026. In September, Horila interviewed Lappalainen and the working group and wrote the article below based on that conversation. The piece, co-produced by Ehkä-productions, will premiere at the Contemporary Art Space Kutomo on Friday, October 2, 2026.
The working group includes the creator of the concept, choreographer, director, dramaturg, and spatial designer Tuija Lappalainen, dancers Iiris Hilden and Maria Mäkelä, dancer and costume designer Pauliina Sjöberg, sound designer Johanna Porola, lighting designer Luca Sirviö, and Ehkä’s house dramaturg, Even Minn.
Making space for the body’s desire
Nowhere is left untouched by its dark presence is a work by choreographer Tuija Lappalainen and the working group. It premieres at Contemporary Art Space Kutomo on 2 October 2026.
The background of the work is in Lappalainen’s reflections on how to experience embodied dimensions through the themes of the uncontrollable and the incomprehensible in our present time.
-The work views embodiment from the angle understood as a place where different flows and agencies intersect, Lappalainen says.
Ecophilosopher Timothy Morton’s dark ecology theory also contributes to the work. The theory connects to the philosophical and societal upheaval of living in the times of ecological crisis. Morton also suggests, as posthuman theory in general, that human beings are a part of nature, and there is no sense in making a division between them.
The working group states that the process of working with the incomprehensible also brings an experience of otherness within one’s own body and embodiment, and of the energies flowing through it.
Dancer Iiris Hildén says that for her, alienation can be comprehended as an attitude or a posture.
-Many things can emerge from it. It also has to do with the process of letting go and also receiving something that’s been learned before.
The working group has also been working with the concept of desire, which is based on the thinking of Gilles Deleuze and Félix Guattari that desire is a creative force. Lappalainen and the dancers have explored what happens when they give the body space to move as it will.
As Lappalainen says, it is about becoming attuned to the body’s desire and letting the movement and expression unfold by following what emerges.
However, Lappalainen emphasizes that watching and enjoying the work does not require familiarity with the concepts or theories mentioned above.
For Lappalainen, it feels important to address the times and the circumstances now, as they are, and the conflict that they are causing. She states that we are right now dealing with complexity, messiness, and interconnectedness all at once.
Dancers Maria Mäkelä and Pauliina Sjöberg, who is also the costume designer of Nowhere is left untouched by its dark presence, say that the ecological crisis takes shape as a circumstance we are all involved in.
-It causes friction in our relationship with the body, humanity, and the concept of nature.
In addition to the previous ones, Johanna Porola works as a sound designer and Luca Sirviö as a light designer in the piece.
HEIDI HORILA