Ehkä-tuotannon yleisötyöntekijä-kirjoittaja Heidi Horila on kevään 2025 aikana seurannut Nelia Naumasen ja Nellie Björklundin uuden teoksen The Heart Vol. 2 valmistumista Nykytaidetila Kutomon residenssissä. Heidi Horila on toimittaja ja kriitikko, joka on vuodesta 2010 lähtien kirjoittanut esitystaiteesta ja tanssista moniin kotimaisiin julkaisuihin sekä kulttuurilehtiin ja vuodesta 2024 alkaen Horila kirjoittaa esitystekstejä Ehkä-tuotannolle. Horilan teoksesta kirjoittama ensimmäinen teksti pohjasi Naumasen ja Björklundin haastatteluun; alla oleva teksti on kirjoitettu The Heart Vol. 2 -esityksen ensi-illan jälkeen. Ehkä-tuotannon osatuottama teos kantaesitettiin Nykytaidetila Kutomolla osana Spring Roll -festivaalin ohjelmaa 3.5.2025.
Nelia Naumasen ja Nellie Björklundin teos kuratoitiin Ehkä-tuotannon ohjelmistoon vuoden 2024 avoimen haun Nuori tekijä -kategoriassa. Uuden tuotantokategorian myötä Ehkä pyrkii avaamaan nuorille taiteentekijöille väylän ammattikenttään tutustumiseen.
Sydänpaketin kerroksia
Sydän. Ihan loputtomilla merkityksillä ladattu sana. Elin, joka järjestää verenkierron, ylläpitäen siis kokonaista ihmis- ja eläinkunnan hengissä pysymistä, elämää. Kliseinen symboli, vaaleanpunainen sydänkuvio, edustaa viihteellistä ja kaupallista, suomalaiselle mielenmaisemalle vähän vierastakin rakastavaisten brändättyä päivää. Kreikkalaisten filosofien, tai ainakin Aristoteleen mielestä sydän on sekä älyn että tunteiden keskus, jota aivojen täytyy välillä vähän hillitä.
Ainakin osaa tästä vilauttaa viuhkamaisesti Nelia Naumasen ja Nellie Björklundin The Heart Vol. 2, joka kantaesitettiin Nykytaidetila Kutomolla Spring Roll -festivaalilla 3.5. Nähtiin anatominen, fysiologinen, vähän tieteellinenkin, tunteellinen, omia sydämen muistoja esiin kutsuva teos.
Palaan esityshetkeen.
Yleisö johdatetaan Naumasen ja Björklundin alustuksella Kutomon kolmikerroksisen sydämen sisälle. Sydämeen ei käydä noin vain, vaan ensin luodaan kontakti sekä omaan että muiden yhteiseen sydämensykkeeseen. Herätellään kaikkien paikallaolijoiden sydänten välistä, sähköimpulsseja synnyttävää ja lähettävää, yhteen kietoutuvaa verkostoa. Sitten tervehditään sydämen pintaa sen informaatiokeskuksessa, joka nimetään juorukerrokseksi. Suorastaan kuulen korvissani kaikenmoisten, vuosien varrella tilaan kätkeytyneiden sydänten asioiden supatuksen leviävän seinistä ja verhoista, läsnäolijoiden välityksellä kehosta toiseen.
Tämän jälkeen asettaudutaan sydämen sisälle, kukin minne mielii. Björklundin ja Naumasen yhteiseen rytmiin kasvavassa tanssissa on iloa ja söpöyttä, kuten he itsekin lähestymistään sydämeen kuvailevat. Ne pinkit sydänsymbolit välkkyvät mielessäni, mutta tässä jaetussa hetkessä en koe mitään laskelmoitua. Sydämen fysiologinen ja symbolinen taso ottaa erilaisia muotoja teoksen aikana. Naumasen ja Björklundin eri puolilla tilaa, pienten katsomosaarekkeiden väleissä tapahtuvassa liikkeessä on verisuonistojen kohinaa. Yhteyksiä muodostuu sekä käsien liikkeissä että piirtoheittimen heijastuksissa seinälle ja kattoon. Naumasen housun lahkeen punainen harsoreunus muistuttaa jonkinlaisesta lihaskudoksesta. Se on kuin pieni sydämen ruhje, särö, eletyn tanssin ja elämän matkalla. Sydämen sykkeitä muodostuu siellä täällä. Yhteisellä käden liikkeellä pulssia muodostavaan eleeseen voisin jäädä
pidemmäksikin aikaa.
Ajattelen Clarice Lispektorin Lähellä villiä sydäntä -romaania (1944). Jotain keskenään puhelevaa, samankaltaista kahleetonta ja ilmavaa, nuoren aikuisen olemassaolossa ja itsessä kulkemista on näissä kahdessa teoksessa. On kuin romaanin päähenkilö, kirjassa lapsesta aikuiseksi kasvava Joana, kävisi välillä Kutomon tilassa liikkeestä syntyvän ja siirtyvän ilmavirran mukana luonamme tervehtimässä.
”Oi, oli niin monta aihetta iloon, nauruttomaan, vakavaan, syvään ja raikkaaseen iloon. Aina kun hän puhuessaan löysi uusia asioita itsestään, hänen ajatuksensa juoksi samaan suuntaan sanan kanssa” (44), kirjoittaa Lispektor.
Monta kerronnan tapaa tarjoava The Heart Vol. 2 -teos kutsuu yleisön lopussa kirjoittamaan kirjeen jollekulle valitsemalleen, ja merkitsemään osoitteen kirjekuoreen. Kirjeen voi kirjoittaa myös anonyymisti ja jättää sen ilman osoitetta, jolloin se toimitetaan jollekulle turkulaiselle. Pidän Lispektorin ajatuksesta, ajatuksen juoksemisesta samaan suuntaan sanan kanssa. Samoin ajatukset kulkeutuvat Kutomolla teoksessa eri muodoissa eteenpäin. Ensin ajatuksemme ovat juosseet liikkeen mukana, josta siirrytään sanojen merkitysten ja niiden paperille painuvien jälkien omaan, henkilökohtaiseen hetkeen.
Toisaalta tanssijoiden hymyssä ja mukaan kutsuvassa teoksen otteessa on tilaa kokonaiselle tuntemusten kirjolle. Vaikka kaksikon elekieli on herkkää, jopa herttaista, eivät sydämen asiat ole silkkaa keveyttä.
Lispektorin päähenkilö Joana kulkee innostuksen, onnen, intohimon tunteista intohimottoman rakkauden tilaan. Onnettoman liiton kuvauksessakin Lispektorin kieli on lentävää, poeettista. Elämän ja olemassaolon mysteeri puolineen kaikkineen loputtoman kiehtovaa ja tuoretta. Kuten teoksen kääntäjä Tarja Härkönen toteaa loppusanoissa, Lispektorille kieli alkaa siitä missä sanat päättyvät. Jossain väleissä, muistoissa, jäljissä, syntyy myös The Heartin tanssi.
”Hän oli niin ruumiillinen että oli silkkaa henkeä. Hän siirtyi aineettomana tapahtumasta ja tunnista toiseen ja sujahtaen niiden läpi kevyesti kuin aika. Hän söi huonosti ja hänen unensa oli harsonkeveää. Hän heräsi monta kertaa yössä pelkoa tuntematta ja hymy valmiina ennen ajatusta” (96).
Nuori tekijä -kategorian kautta Ehkä-tuotannon ohjelmistoon valitut Naumanen ja Björklund opiskelivat yhdessä Tukholman taideyliopistossa, ja toteuttivat korona-aikana The Heart Vol. 1 – teoksen tuomalla teoksen silloin muiden opiskelijoiden keskuuteen. Nyt, tässä jatkoteoksessaan, he kutsuivat meidät kanssaan katselemaan ja aistimaan Kutomon sydämeen menneiden tanssien jälkiä. Tätä voisi oikeastaan toteuttaa omassa arjessaan missä tahansa. Tanssin ja liikkeen aaveita löytyy paikasta kuin paikasta.
Vaikka teos on pehmeä, runollinen, Naumasen ja Björklundin informatiivinen johdatus teoksen sisälle ja siitä ulos paketoi kokonaisuuden lopulta aika kehystettyyn muotoon. Ehkä joku jossain vielä saa tämän sydänpaketin avattavakseen.
HEIDI HORILA
20.5.2025
Luettua:
Clarice Lispektor: Lähellä villiä sydäntä, 1944. Teos, 2008. Käännös Tarja Härkönen.
Kuva: Kaisa Hietalahti